Viimeinen matka

 Julle on nyt poissa.

Koko kevään Julle laihtui ja laihtui ja eläinlääkärissä ilmeni että ainakin maksan kanssa on ongelmaa. Kokeilimme eläinlääkärin maksasairaan ruokia, kotitekoisia maksasairaan ruokia, kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta aina muutaman päivän jälkeen lopetti syömisen. Ainoa mitä loppuun saakka söi hyvällä ruokahalulla oli perunat. Ja tietysti lihapullat sun muut joita ei maksan vuoksi saanut syöttää paitsi sitten kyllä sai koko pussillisen kun aika koitti.

Jullea jäi ikävä. Ajan kanssa tiedän että itkunpuuskat vähenevät ja itku muuttuu haikeudeksi ja iloksi siitä että perheenjäsenemme löysi luoksemme vaikka vain reiluksi kahdeksi vuodeksi.

Mutta nyt on sydän surusta raskas. Kiitos kaikille Jullen ystäville matkasta kanssamme.

-Jenni, Jullen äiti-

Sohvaperunasta vahtikoiraksi

Pikaisesti tässä kerron että mä kävin metsässä! Joo-o. Oikeesti kävin. Äiskällä oli kuivattuu kalaa taskupussissa ja koko matkan olin siin ihan lähellä, ettei se vaan vahingossa anna muille enkä mä huomaa. Ottashan se aika tavalla päähän....

Mut sit musta on tullu vahtikoira. Mä mahdun meidän portista läpi ja oon alkanut juosta tielle vahtii ihmisii. Ja ihan on kuulkaa säkäkarvat pystyssä et näyttäisin mahdollisimman pelottavalta. No enhän mä tietenkään uskalla niiden ohikulkijoiden lähelle mennä, kunhan nyt vähän elvistelen ja haistelen niiden jälkihajuja kun ne on ohi menneet. Äiskä on ihan ihmeissään et mitä mulle on tapahtunut. Mut mä vaan päätin pitää tän porukan turvassa. Pakko lähtee taas turvatehtäviin, Moikka!

"Elämäni toinen talvi"

"Elämäni" toinen talvi.
En kyllä pidä tästä yhtään sen enempää kuin edellisestäkään. Ulkona on niin kylmä et sinne jäätyy jos koittaa sinne kakkoja tehdä. Pissat vielä kykenee, mut sit on pakko jo mennä sisälle lämpimään. Välillä mä pelkään et se pissa jäätyy kesken lorinan.

Mulla on ollut kuulemma vatsaongelmia,
mitä en kyllä itse allekirjoita. Onko se muka ongelma jos mulla on välillä vatsa löysällä jatkuvan remppaamisen ja pakkasen ja kaiken takia ja ripuloin sisälle? No ei ole mulle. Äitihän ne siivoo kumminki.

Mistä tulikin mieleeni että mihinkähän vois tehdä valituksen kylmistä aamuista? Tääl on tositosi kylmä ennenku uunit lämpiää ja patterit on päällä vain kylmimpinä kausina. Eli mun mielestä niiden pitäs olla koko talven tuolta elokuusta kesäkuulle. Äiti vaan sanoo et kyllä vanhassa talossa pitää osata pukee ja sit se pukee mulle kettutakin tai jonkun neuleen..

Nii. Se neulo mulle uuden villatakin. No sillä meni ehkä pikkasen silmukoissa laskut sekasin ku pari päivää sitä käytettyäni se oli venynyt niin et kun olin ulkona se tippu mun päältä. Sinne jäi. En nähnyt sitä sen jälkeen. Kuulemma se meni mun kaverille, joka on isompi.

Näyttääks tää siltä et on kivaa olla ulkona? Tossa mä oon pukeutunut mun 5 minuutin ulkoilua varten. Ilman noita mä jähmetyn pihalle ja sit mut pitää kiireesti hakee sylissä sisälle. Tossa ekassa kuvassa mä muuten oon just lämmittäytymässä sen jälkeen ku laskivat mut ulos pelkässä kettutakissa..






Joo ei oo ollenkaan mun vuodenaika tää talvi..Tossa lopuks lähetän teille herätysterkut. Laittakaa äänet kovalle!!!

Uusia harrastuksia

Mun ihmiset on seonneet. Ne on nyt alottaneet uusia harrastuksia sen remppaamisen lisäks. SEN mä vielä ymmärrän, ku vanhassa talossa on kuulemma aina remppaamista, mut tota äiskän uutta harrastusta mä EN ymmärrä.

Se alotti sen pari viikkoo sitten. Se lähti iskän ja Oskun kans illalla kävelylle ja kuultiin Naten kans ku se huusi tossa tienvarressa jotain. Hetken kuluttuu iskä toi kiireellä Oskun takas kotiin ja lähti kiireellä taas. Hetken kuluttuu ne tuli kovin romantillisesti kainalokkain takas sisään  ja äiskä kovasti valitteli. Sit se istu sohvalla monta päivää.. Aina ku me haluttiin ulos se sähläs monta pitkää minuuttia että pääs ovelle ja sai meidät päästettyy ulos.. Pikkuhiljaa se oppi sen yhdellä jalalla konkkaamisen ja alko taas kävellä normaalisti. Luulin et se kyllästy siihen sohvalla istumiseen, mut ei. Se oliki kai joku peruskurssi ja nyt se alotti jatkokurssin.

Mä EN ymmärrä. Eilen se ensin käytti meidät pihalla ja sit ku halusin sisään ni se lähti Naten ja Oskun kans kävelylle. Olin vielä iskän kans pihalla ku kuulin TAAS sen huudon. Aloin haukkuu ja samalla soi iskän puhelin ja ihmisveljen puhelin heti perään. Sit ne molemmat lähti juoksee sinne huudon suuntaan.

Mä en oo ihan varma et onks se joku jäljestys harjoitus noille ihmisille. Oon kuullut et sellasii tehdään meille koirille, mut me ollaan vähän fiksumpii yleensäki..

TAAS iskä toi Naten ja Oskun takas sisään ja lähti kiireellä ulos. Auto käynnistettiin ja  sit ihmisveli ja iskä tuli käymään sisällä, äiskää en enää nähnyt ennen ku illalla ku se oli tullut jatkokurssilta kotiin.

Nyt se on siis siirtynyt sohvaistumisesta keppikävelyyn. Sil on joku juttu jalassa ja se kulkee kahden kepin kans. Mun mielestä ihan kamalan epäkäytännöllistä, mut en ihan aina ymmärrä noita ihmisten hömpötyksiä.

Mun elämään toi ei kamalasti vaikuta, muuta ku et ulospääsy on tosi hidasta kun en tosta pihasta pois haluu, mut Natte ja Osku kerto et ulkoilu äiskän kans se vasta hidasta onkin. Kuulemma lenkkeilijät oli hymyilleet sille nätisti. Kai se on hieno saavutus toi jatkokurssin läpäisy. Kuulemma erilaisissa harrastuksissa saa erilaisia merkkejä edistymisestä, niinku mä sain villapaidan kun edistyin palelussa.

Mut mä en siis ymmärrä ihmisii. Mä en ymmärrä mitä HYÖTYY tosta harrastuksesta on. Kyl ne äiskä ja iskä eilen puhui et hyvä kai se on välillä elämässä hidastaa, mut ei toi niin nopee oo aiemminkaa ollut...

Tänään me ollaan sit kuunneltu musiikkia. Ismo Alankoa ja muita suomalaisia. Se on muuten kivan näkönen mies, varmaankin antais herkkuja jos siihen sattuis törmäämään tossa meidän pihalla..
Ja se on tehnyt mun takista laulun! "Kettu kun ketuttaa!!"

Kivoja jatkokursseja kaikille harrastuksiin. (aion saavuttaa uuden villapaidan tässä talven edetessä)

Alkutalven höpinöitä

Hei taas!

Mun on pakko kertoo. Mä rakastan mun iskää. Ihan kamalasti. Niin paljon et meen aina sen sängyn alle nukkuu sen pään alle. Siin on jotenki nii kivaa, ihan ku nukuttas kerrossängyssä. Sit mä oon kuullut et lämpö nousee ylöspäin, siit noi on jutelleet kun tehdään sitä remppaa. Ja mun pierut on kuulemma lämpimii. Sen oon kuullut siitä ku iskä aina voivottelee miten ihanaa on kun mä nukun sen alla.. Että kun se on ollut reissuhommissa ni unohtaa sen hajun.. Mut mä haisenkin parhaalle. Ja mun pierut kans. Se on mun ja iskän ihan oma juttu. En ymmärrä miks iskä ei arvosta sitä..

 Tossa ylimmässä kuvassa mä oon just suhauttanut ja äiskä otti kuvan! Mun mielestä vähän törkeetä kyllä, mut se on mun äiskä ni annan anteeks.

Meille tuli sijaiskotiin Osku siks aikaa kunnes sille löydetään täydellinen koti. MÄ en kyllä ymmärrä sitä koska mullahan on täydellinen koti, paitsi et saan liian vähän herkkuja ja ruokia yleensäkin ja sit mut pakotetaan välillä pois kotoo niinku ulos  ja pois pihalta. Siihen mä en kyllä yleensä suostu. Helpointa on kun vaan lyö jalat betoniks eikä vaan liiku. Yleensä ne toteaa et jaahas, Julle voi mennä sisään. Joskus ne koittaa herkuilla houkutella ja joskus ne on myös kantaneet mua jonkun matkaa et mä muka unohtaisin et en haluu pois kotoo, mut ei se auta. Kyl mä tiedän millon ollaan pois ihanalta omalta pihalta.

Oskuu mä komennan. Sillä ei oo lupa koskee mun palloihin. Tai eihän ne mun oo ku ne on Oskulle tuotu, mut koska tää on MUN koti ni pallotki on mun. Paitsi äiskän mielestä. Mut mä siis komennan Oskuu. Katon sitä ja ulvon. Sit se kääntyy pois tai siirtyy kauemmas ja kattoo äiskää ihmetellen. Ja ainoo millä mä lopetan sen huutamisen on rapsuttelu ja sylittely. Koska mä huudan sille siks ettei se vaan omis mun äiskää ja iskää. Joskus lopetan sen myös koska huomaan et äiskä meneeki Oskuu rapsuttelee kun mä huudan ja SE ei oo kyllä mitenkään tarkoituksenmukaista.

Tota pelii me pelaillaan äiskän kans. Ja välillä iskänkin. Se on ihan hirveen kiva peli koska siinä saa herkkuja!
Mä oon siinä NIIN paras. Mun nenä on salamaa nopeempi ku mä etin ne herkut ja varastan noi irtonaiset palikat ja lähden! Se on se pelin lopetusmerkki. Mut sit välillä vähän harmittaa ku Natteki saa pelata sitä ja nyt Oskukin! Mun mielestä se vois olla vain mun peli. Tossa kuvassa muuten kissasiskoni Lumi koittaa pelata sitä. Eli seisoo sen päällä. Ei noi kissat ymmärrä aina...

Vähän toi talven tulo hirvittää, mut meil on kaivettu jo takit ja neuleet esille ni eipä tässä kai auta murehtii. Selvivin mä viime talvestakin muutamilla ulkonakäynneillä, ehkä tänä talvena selviin vielä vähemmillä.. Lämpimiä takkatulia kaikille!

Kettutakki päälle eli syksy tuli

Kesä oli ihana.
Mutta on tää syksykin ihan kiva. Tai sillon ei ollut kun ekana kylmänä aamuna makasin sohvalla ja tärisin kylmästä ja katsoin äitiä hyvin anovasti. Äiskä haki sitten kettutakin kaapista mun päälle ja laittoi tulet uuniin. Siitä se syksy sitten alkoi.

Mä en lähde enää metsään. Oon jo aiemminkin ollut vähän sitä mieltä mut nyt mä tulin siihen tulokseen et oon tarpeeks vanha päättämään ite. Kyl äiskä aina yrittää saada mutkin houkuteltuu mukaan taskut täynnä herkkuja ja kyl mä vähän matkaa herkuttelen, mut sit usein äiskä soittaa iskälle et viitiks tulla hakee Jullen kotiin... Tai sit jos iskä ei oo kotona ni sit me vaan mennään takas. Kuulemma on kauheen vaikee kävellä metsässä jos toinen ei liikuta jalkojaan. Hmph.

 Mut mä olin niin kauan siellä koe-eläinlaitoksella et en mä kaipaa suuria metsiä, mulla on iso piha missä on pensaita ja puita ja ruohoo ja hiekkaa ja siilejä ja hiiriä ja lintuja ja ja... Mitä sitä muuta elämältä tarttee?
Mä vahdin meidän pihaa. Naapurit on sanoneet et mul on ajohaukku kun joku menee ohi mut en mä tiä mitä se tarkottaa. Kunhan sanon niille et "tääl on kauheen vaarallisii koirii, ei kannata tulla!"

Mä oon muutenkin oppinut komentaa. Äiskää ja iskää nimittäin. Ja noita muita kavereita. Natte on mua opettanut. Natte neuvo et ensin tuijotetaan. Sen mä osaan. Sit natte neuvo et aletaan heiluttaa häntää vimmatusti. Senki osaan. Sit Natte sano et aletaan vinkuu pikkusen ja nostetaan vähitellen volyymia. Sen mä skippaan yli ja alan vaa ulvoo sitä "ajohaukkuu". Kyllä kuulkaa saan huomiota!

Äiskä sanoo et se on ihanaa ku oon kuulemma ollut niin hiljanen ja sivuun vetäytyvä. Iskä ei ihan aina oo samaa mieltä äiskän kans, mut silti se on ihanaa ku osaan jutella niille!

Meil on yläkerran remppa menossa. Siel on tosi kivaa auttaa nyt kun siellä alkaa olla jo lämmin. Mä aina seison kaikkien juttujen päällä ja sitten ku äiti liikkuu ni nousen seisomaan sitä vasten ja vaadin rapsutuksii ja sit mä meen ihan sen vieressä paikasta toiseen. Äiskä sanoo sitä remonttitanssiks ku me kuljetaan melkein päällekkäin. Tosin en ymmärrä miks se pelkää katkasevansa niskansa vielä mun kans..

Natteki auttaa siellä kauheesti. Se seisoo ja heiluttaa häntää kamalasti, luulen et se koittaa lakaista äiskän apuna, mu ei se hassu tajuu et ei sen häntä yllä maahan, luulen et se on jo vähän vanhuudenhöperö.

Lumi-kissa käy tarkistaa aina kaikki paikat. Viimeks se oli uuden lattian alla. MÄ en tiedä miten se sinne pääs mut iskä sit ruuvaili jotain levyy auki et se pääs sieltä pois.

Ollaan kuulemma ihan parhaita remonttiapulaisia, äiskä vois kuulemma vuokrata meitä muillekin,  mut en mä kyl kotoo lähtis minnekkää...

Ahkeraa syksyä kaikille muillekin!

Kesäkesäkesä!

Mä rakastan kesää. Mä rakastan aurinkoo. Mä rakastan lämpöö.

Voisin makoilla auringossa joka päivä kunnes tulee niin lämmin et voin siirtyy varjoon nukkumaan. Mutta kun aurinko ei paista aina. Mä en niin sateesta välitä. Enkä märästä.
Mun ihmisveli ja iskä pystytti meille sellasen pehmustetun pihakeinun ja siinäki vois nukkuu vaik kuin kauan.
Ja äiskän kanssa riippumatossa loikoilu on ihanaa. Vähän se aina jännittää kun siihen menee mut aika nopeesti siinä unen saa äiskän jalkoja vasten nojaillessa.

Melkein parasta on kun ollaan siinä Naten ja äiskän kans kolmestaan pötköttelemässä, mut en ymmärrä miks äiskä sanoo et siinä tulee kuuma. Ja sit se aina mutisee äkäsenä kun me otetaan sen vatsalta vauhtii kun menee ohikulkijoita joille pitää kertoo et me ollaan kotona. Jostainhan se vauhti on otettava..

Mä rakastan meidän pihaa. Se ei oo mikään ihan pieni, mut ei liian suurikaan. Ja se on aidattu kokonaan et me saadaan makoilla ihan missä halutaan. Äiskä on laittanut meille makuupaikkoja sinne sun tänne ja välillä nukutaan niillä ja välillä ei. Meidän pihalla käy lintuja. Se on Naten mielestä hirveen äläkän arvoinen asia, mut en mä oikeen tiedä onks niistä haittaa. Ne ohikulkijat on enemmänki arveluttavii, niitä mä monesti moitin. Välillä moitin vaikka ei ois ohikulkijoitakaan, ihan varuilta.

 Kaikkihan jo tietää et mä en tykkää vedestä. Äiskä epäilee et se johtuu siitä ihan ekasta reissusta veden äärelle. Juoksin ihan intsinä järveen, pysähdyin, tajusin et täällä on märkää ja kahlasin lähes kauhuissani pois..

Mut nyt noi sit meni ostamaan meidän pihaan tollasen uima-altaan ku Natte tarttee viilennystä aika usein ku sil on nii paksu turkki. Ja mäkin jouduin sit kasteltavaks yks tositosi kuuma päivä ku mun hengitys alko olla kuulemma liian tiheetä. Täytyy myöntää et vaik se oli aika kamalaa ni olo parani hetikättelyssä. Ja sit jaksoinki koko loppupäivän naureskella taas tätä kesän ihanuutta.

 Meidän kodilta on 500 m järven rantaan ja me käydään siellä aina! Niin musta ainaki tuntuu. Äiskä ja Natte on jotain uimahulluja, mä ja iskä ei. Iskä heittelee Natelle keppii veteen ku äiskä ui ja mä istun äiskän pyyhkeen päällä penkillä ja kattelen maailmaa. Mut en suostu ees juomaan siitä rannasta koska muuten nää mun tassut kastuis.

Mä pääsin ihan ekaa kertaa koirapuistoon Joensuussa. Se on tosi kiva puisto! Siel on puita ja ruohoo ja kaikkee enkä mä oikeestaan ees tiennyt et me ollaan aidatulla alueella kun ei niitä aitoja näy siinä luonnon keskellä! Se on siellä Laulurinteen  ja Jokiaseman lähellä. Mä tiiän ku oon käyny siel nyt. Siel oli myös ihan hirveen mukava koirakaverikin, muistelen et sen nimi oli Selja. Se oli siks erityisen mukava ku se oli siin lähellä mut ei tunkenu kiinni.

Kesä on kyllä mun elämän parasta aikaa,tätä sais jatkuu ainakin tosi kauan!